torstai 8. helmikuuta 2018

Käsityökopan ja lehtipinon siivous - mitä löytöjä tein?

Yhtenä päivänä tylsyys iski ja mietin, mikä voisi olla sellanen sopiva siivous/järjestelyprojekti. Mitään kovin isoa ei jaksaisi, mutta aina voi kuitenkin edes jotain pientä. Monesti olen katsellut lankakoriani, joka pursuaa jos jonkinlaista lankaa ja koskaan ei meinaa heti löytää sitä, mitä etsii. Päätin siis lopulta kaataa koko lankakopan sängylle ja järjestää korin uusiksi: virkkauslangat tiettyyn osaan koria ja esim. amigurumeissa käytettävät puuvillalangat toiseen kohtaan. Korin reunaan puikot ja muu tilpehööri, päälle pari pussukkaa. Koria siivotessa löytyi jos jonkinlaisia löytöjä. 

 Siistittyyn käsityökoriin jäi lankoja, joita todennäköisesti lähiaikoina käyttää.
Koriin jäi myös Tuulia designin tarvikepakkauksia ja jämälankoja, jos vaikka keksisi jonkun kivan jämälankaprojektin.

Käsityökorin siivoamisen jälkeen innostuin myös selaamaan hyllyssäni olevan käsityölehtipinon. Käsityölehtipino vei kirjahyllystä älyttömästi tilaa, joten päätin ottaa äidistäni mallia ja selata lehdet ja ottaa mielenkiintoisimmat ohjeet talteen. Ehjät lehdet, joita ei tarvitse voisi myydä tai lahjoittaa eteenpäin.

Mitä löytöjä tein käsityökoristani ja lehtipinosta?

 Käsityökorista löytyneitä kivoja pikku yllätyksiä. Muoviset neulat ja silmukkamerkit ostin joskus käsityömessuilta Finn Tecomerilta ja kissa-mittanauha taisi olla englanninkielisen virkkauslehden kaupanpäällinen.

 Keskeneräisiä käsityöprojektejahan piisaa, joista samalla löytää kadonneita koukkuja. Tässä näyttää olevan pussukka kesken. Otin pussukan sivuun, jos saisi sen vaikka valmiiksi joku päivä.

 Pom pom-laitteet ovat kyllä olleet itselläni näkösällä, mutta ohje hukassa. Nyt löytyi sekin.
Pitää joku päivä kokeilla, miten pom pomin tekeminen näillä sujuu.

 Joskus innostuin tekemään kasan sydämiä. En nyt muista, miksi tein niitä näin monta. Oliko tarkotus antaa lahjaksi tai tehdä joku isompi projekti? Vai oliko sydänten tekeminen vain niin hauskaa?

Jotta käsityökori ei ihan pursuaisi langoista yli, päätin laittaa jotain lankoja varastoon sivummalle.
Ja miten niin tykkään vaaleansinisestä/turkoosista? :)

Selatessani lehtiä löysin vaikka mitä kivoja ohjeita ja ohjevihkosia, jotka olin jo kokonaan unohtanut. Etenkin englanninkielinen virkkauslehti oli löytö. Katsokaa nyt tuota ihanaa mäyräkoiraa lehden kannessa. <3

Seuraavaksi taidan ryhtyä varastossa olevan lankalaatikon järjestelyyn...

maanantai 5. helmikuuta 2018

Katsaus Koiramäen Suomen historia -kirjaan

Aina uuden Otavan kirjakatalogin ilmestyttyä on jännittävä nähdä, onko Mauri Kunnakselta tulossa uusia kirjoja ja jos on, minkälaisia? Huomatessani Koiramäen Suomen historian, odotukseni olivat heti korkealla. Miten laajasti kirjassa kerrottaisiin Suomen historiasta? Miten kirjan hahmot olisivat toteutettu? Tekisikö Koiramäki historiasta kiinnostavaa ja oppisiko kirjasta jotakin? Entä olisiko kirja vain yksi Koiramäki-kirja muiden joukossa vai tulisiko kirjasta jotain enemmän?



Mitä kirja sisältää?

Kirja on monipuolinen paketti Suomen historiasta. Kirja alkaa sisäkansien hienolla sukutaululla. Taulun keskellä ovat Koiramäen lapset Elsa, Kille ja Martta. Seuraavassa ympyrässä ovat heidän vanhemmat, sitä seuraavassa vanhempien vanhemmat jne. Sukutaulu on todella iso. Mistä ihmeestä Mauri on keksinyt kaikki nimet, kuvat ja syntymävuodet? Alkutekstin ja sisällysluettelon jälkeen puolestaan on kartta Ruotsin valtakunnan itäisestä osasta, Suomesta. Karttaan on merkitty tärkeitä teitä, kaupunkeja ja historiallisia tapahtumapaikkoja. Kartan jälkeen on aikajana vuodesta 1510 vuoteen 1850, joihin kirjan tapahtumat sijoittuvat. Tämän jälkeen kirja varsinaisesti alkaa. Matkalle mahtuu jos jonkinlaista kuningasta, kuningatarta, sotaa ja taistelua. Kuka hallitsi milloinkin ja minkälaisia henkilöitä kuninkaalliset olivat? Koska käytiin mitäkin taistelua ja miksi? Koska posti tuli Suomeen? Tai minkälainen oli vanha haarukka?

Yleinen arvio kirjasta:

Kuten monet muut Koiramäki-kirjat, myös Koiramäen Suomen historia oli klassikko jo syntyessään. Kirja sai valtavan suosion heti ilmestyttyään, mikä näkyi mm. myyntiluvuissa ja kirjamessujen signeerausjonoissa. Kirja on myös ollut todella paljon esillä eri medioissa ja mainoksissa. Edelleen kirjaa näkee kirjakaupoissa ja isojen markettien kirjaosastoilla isot pinot. Kirjahan on kannesta kanteen taattua Mauri Kunnas laatua. Hienot, yksityiskohtaiset kuvitukset, sopivasti tietoa ja ripaus huumoria. Kirjasta huomaa, että aikaa ja vaivaa on nähty paljon ja sitähän klassikkoon vaaditaan. Kirja sopii mielestäni ihan kaiken ikäisille ja vaikka historia ei välttämättä niin kiinnostaisikaan, Koiramäki-versio tekee siitäkin kiinnostavampaa. Olen varmaan aikaisemminkin blogissani kirjoittanut, olisi ihanaa, jos lapsille luettaisiin enemmän Koiramäki-kirjoja. Niistä oppii paljon historiasta, hahmot ovat ihania ja Mauri Kunnaksen yksityiskohtaiset kuvat ovat kivoja katsella. Toivottavasti tätä kirjaa saataisiin kouluihin. Ehkä lapset ja nuoret saisivat enemmän historiasta irti? Ihan rehellisesti en keksi, miten tätä kirjaa olisi voinut parantaa tai mitä olisi voinut tehdä jotenkin toisin. Oma arvioni 5/5. Olisi mielenkiintoista joskus saada vielä kirja 1900-luvun tapahtumista...

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Julkaistu: 9/2017
ISBN:
9789511308799

Kirjastoluokka: L85.22
Koko: 80 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Otava
Kirjoittanut: Mauri Kunnas
Kuvittanut: Mauri Kunnas


Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin Mauri Kunnaksen nettisivuilla.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma


Sopii Helmet-lukuhaasteen 2018 (esimerkiksi) kohtiin:
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
23. Kirjassa on mukana meri
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

perjantai 19. tammikuuta 2018

Miksi olen absolutisti? - 10 syytä

Miten suhtaudut alkoholiin? Juotko ehkä joskus lasin viiniä hyvän ruuan kanssa, saunajuoman, parit kaverin kanssa vai lähteekö joskus ihan totaalisesti lapasesta? Ihmisiä on erilaisia, kuten myös suhtautumisia alkoholiin. Itse en ole koskaan välittänyt alkoholista. Olen kuitenkin sanonut aina muille, että on ok, jos juo kohtuudella pari silloin tällöin, mutta mitään ns. perseilyä en siedä. Kun olen kertonut muille, että olen absolutisti, harvon ihmiset alkavat kyselemään, että miksi näin? Lähinnä ihmiset reagoivat, että sehän on hyvä juttu, hienoa! Joskus jotkut ovat tarjonneet maistiaisia, mutta voin sanoa, että ei kannata, en edes maista. Joskus maistoin mielenkiinnosta alkoholitonta siideriä. Se maistui ihan päärynälimpparille. Alkoholittomasta siideristä jäi lähinnä fiilis, että okei, olihan se ihan jees, mutta ei sellaista, että usein tulisin ostamaan. En sitten tiedä, jos käyttäisin alkoholia, että tykkäisinkö esim. alkoholillisesta siideristä tai lonkerosta? Mutta jos olen tyytyväinen siihen, että olen absolutisti ja tykkään ihan limppareista, se on oma linjani. Ajattelin kirjoittaa hieman omia ajatuksiani ylös, miksi olen absolutisti. Jos olet absolutisti, hienoa, et ole yksin! Jos juot puolestaan reippaasti alkoholia, olisiko edes pieni vähennys paikallaan ja miten se voisi sinuun vaikuttaa?


Juomat maksaa
Itselleni jokainen euro on tärkeä ja niin kuin kuka tahansa, välttämättömien asioiden lisäksi sitä haluaa tietenkin säästää rahat sellaisin asioihin, mistä itse pitää. Jos käyttäisin alkoholia, niihin mieluisiin asioihin olisi entistä vähemmän rahaa. Mielummin siis säästän.

Humalassa sanoo ja tekee asioita, mitä ei pitäisi
Jatkuvasti sitä näkee ja kuulee mitä ihmiset ovat sanoneet ja tehneet humalassa. Ja myöhemmin humalassa huonosti käyttäynyt pyytää anteeksi. Tai sitten ei. Jos ilkeitä kännitekoja ei pyydä anteeksi, ne voi jäädä jotakin tärkeääkin ihmistä harmittamaan. Toisaalta humalassa voi sanoa hienoja totuuksia, kuten: "oot mun paras kaveri", mutta toisaalta sitten voi sanoa jotain mitä ei edes tarkoita, kuten jotain tyyliin: "sä oot kyllä yksi p*ska!". Jotkut taas tanssii onnessaan, jotkut aloittaa tappelun. Pahinta varmaan on, että humalainen itse ei välttämättä edes muista näitä asioita seuraavana päivänä. Ei, en haluaisi käyttäytyä tyhmästi, hävetä itseäni ja katua tekojani.

Krapula
Yksi isoin syy, miksi en tajua alkoholin juomista. Kohtuu käytön ymmärtää, mutta kun käyttö menee yli ja miettii ihmisten kokemuksia siitä seuraavasta aamusta, niin yök. Ihmiset tietävät, että seuraavana aamuna on huono olo ja oksennus lentää. Onko juominen tosiaan sen arvoista?

Lihominen
Monesti olen lukenut netistä juttuja ihmisistä, jotka ovat lopettaneet alkoholin käytön edes joksikin aikaa ja laihtuneet huimasti. Mietin, että jos jo nyt olen valmiiksi jo vähän lihava, miten lihava mahtaisin olla, jos vielä alkoholia käyttäisin? Ei enää yhtään ylimääräisiä kiloja, kiitos.

Vaikutus terveyteen yleisesti
Riski verenpaineeseen, syöpään, rasvamaksaan, masennukseen ja vaikka mihin. Entä sitten rattijuopot? Siinä vaarantuu oman terveyden lisäksi myös monen muun terveys, pahimmillaan jopa henki. Myöskään alkoholi ja lääkkeet eivät ole hyvä yhdistelmä.

Perjaatteet/tavoitteet
Kokemukseni alkoholista on 1-2 lasia boolia, joka maistui aivan limpparilta. Oluen, viinien ja viinan hajukin etoo. Ei tee edes mieli maistaa mitään näistä. Kun on ollut perjaatteessa koko ikänsä abolutisti, on itselleni tullut tavoite, että mitä jos en joisi alkoholia koskaan? Toiset on juomatta päiviä, toiset viikkoja, toiset kuukausia... Ajattelin repäistä ja olla juomatta vuosikymmeniä. Kun on ollut vuosia juomatta, miksi edes aloittaa?

Hyvänä esimerkkinä oleminen 
Kun jossain kysytään alkoholin käytöstä ja vastaan olevani täysin absolutisti, on ihmisten reaktio usein: "vau, sehän on hienoa" tms. Siitä tulee hyvä fiilis. Jos jonakin päivänä itselläni on omia lapsia ja lapset lähestyvät täysi-ikäisyyttä, haluan opettaa heille esim. fiksua rahankäyttöä ja että alkoholia voi juoda kohtuudella.

Huonot muistot
Vaikka ei itse alkoholia käyttäisikään, sitä on nähnyt, mitä se on muille ihmisille on tehnyt. Henkilö, joka todellisuudessa olisi tosi hyvä tyyppi, muuttuu juodessaan ihan toiseksi ihmiseksi. Tämä juomisen tuoma "toinen ihminen" ei ole sitten niin kiva kun se, mitä ihminen on pohjimmiltaan. Näitä tarinoita on ihmisillä valitettavan paljon.

Pelko riippuvuudesta
Itselläni on pelko, että jos ottaisin sen yhden lasillinen, niin ottaisin myös toisen, kolmannen ja neljännen. Jos ottaisin yhden lasillinen, hyvä juomattomuusputki olisi rikottu. Mitä siis haittaisi, jos joisi useamman? Vaikka en juomien mausta edes niin välittäisi, pelkäisin, että käyttäisin alkoholia pakotienä huonoon fiilikseen. Mitä jos siitä tulisi tapa ja jäisi lopulta riippuvaiseksi? Ei kiitos.

Kun ei vaan halua / tee mieli juoda
Maailmassa on valtavasti juomia alkoholilla ja ilman. Mikään alkoholijuomista ei edes vaikuta sellaiselta, mistä voisin tykätä erityisen paljon. Ihan yhtälailla en pidä kahvista, enkä teestä. Mehujakin juon harvoin. Jos joku pahe itselläni on, niin se on limppari. Vaikka limpparikaan ei ole hyvästä, väitän sen silti olevan parempi vaihtoehto, kuin mikään alkoholijuoma.

Kohtuus kaikessa - myös juomisessa.

Katsaus Nemi - Suuria salaisuuksia sarjakuva-albumiin (Nemi 35)

 Nemin tarina jatkuu! Aikaisemmin kirjoitin juttua Nemi - Tuulten viemää -sarjakuva-albumista nro. 34, jossa Nemi lähti ystäviensä kanssa matkustamaan arvokkaasta esineestä saamillaan rahoilla. Matkalta tarttui monenlaisia muistoja mukaan, mutta ehkä suurimman matkamuiston mukaansa sai toinen Nemin ystävistä: vauvan! Lisäksi Nemi auttoi isäänsä muuttopuuhissa ja tottakai albumissa oli mukana tyypillistä Nemimäistä elämää, kuten baarissa notkumista ja ystävien kanssa hengailua. Miten tarina jatkuu...?


Mitä sarjakuva-albumi sisältää?

Albumin alussa Nemin pikkuveli Mio muuttaa Nemin luo väliaikaisesti. Nemin ystävällä hormonit hyrräävät raskauden takia ja ystävät tukevat toisiaan niin ultrassa, kuin synnytyssairaalassakin. Minkälaisen vastaanoton vastasyntynyt käärö saa? Kenestä tulee lapsen Tolkien-kummi? Millaista Nemin ja Mion arki on ja miten käy, kun Nemi kohtaa rakkaansa, josta on ollut pitkään erossa? Entä mitä kuuluu Nemin isälle ja tämän miesystävälle? Myös baarit, kirjat, fantasia ja syvälliset ajatukset ovat yhä osa Nemin elämää.

Kuvat lainattu Mustaa valkoisella -blogista.

Yleinen arvio sarjakuva-albumista:
Jo edellisessä albumissa oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista meneillään, että odotin todella innolla myös tätä albumia. Eniten odotin miten Nemin ystävän raskaus päättyy: meneekö kaikki hyvin? Onko vauva tyttö vai poika? Miten Nemin ystävä pärjää? Raskaus ja vauva juttuja on sarjakuvissa tosi vähän. Lisäksi on mielenkiintoista seurata Nemin isää, joka on parisuhteessa miehen kanssa, gootteja hekin. Mielestäni on iso edistysaskel, että homous on ihan tavallinen juttu, jota voi olla sarjakuvissakin. Ihanaa albumissa on myös se, että Nemin rakastama henkilö tekee paluun ja pikkuveljestä huolehditaan! Tykkäsin tästäkin albumista kovasti ja odotan innolla jatkoa! Arvosana 3/5.

Sarjakuva-albumin perustiedot:
Julkaistu: 11/2017

ISBN: 9789523340107
Kirjastoluokka: N85.32 / A85.32
Koko: 48 sivua
Ulkoasu: Nidottu (pehmeäkantinen)
Kustantaja: Egmont
Kirjoittanut: Lise Myhre

Suomentanut: Terhi Kemppinen
Toimittanut: Terhi Kemppinen
Kuvittanut: Lise Myhre

Tutustu myös muihin Nemi-albumeihin, katso koko lista albumeista tästä.


Osta kirja: 

CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

tiistai 9. tammikuuta 2018

Millainen oli vuosi 2017 ja mitä toivon vuodelta 2018?

Vuosi 2017 oli voisiko sanoa melkoista vuoristorataa. Välillä koin isoja onnistumisia, välillä isoja epäonnistumisia. Välillä itkettiin, välillä naurettiin. En oikein osaa sanoa, oliko vuosi hyvä vai huono. Sanotaan, että on ollut parempiakin vuosia, mutta on myös huonompiakin. 

Kun mietin blogini vuotta, voisi sanoa, että vuosi on ollut ainakin oman näköiseni. Vuosi on pitänyt sisällään paljon kirja-arvosteluja, käsityöjuttuja, kotimaan matkailua ja elämää Rovaniemellä. Vaikka juttuja ilmestyi vähemmän kuin vuonna 2016, kävijämäärät ovat nousseet huimasti. Tästä voi päätellä, että määrä ei korvaa laatua. Ennätykset menivät vuonna 2017 useaan otteeseen uusiksi. Syksyllä ajattelin, että olisipa kiva, jos tänä vuonna saataisiin kaikkien aikojen 100 000 kävijää rikki. Sehän meni rikki ja komeasti menikin. Mm. askartelujuttu sulatetuista hamahelmistä keräsi lähes 13 000 lukijaa ja American Dinerista kirjoittamani juttu on kerännyt tätä juttua kirjoittaessani reilu 10 000 lukijaa. Uskon, että luku vielä nousee, koska jutussa oleva etukoodi on voimassa helmikuun 2018 loppuun asti.

 Rovaniemi näkyi useissa jutuissa vuonna 2017.

Vuoden 2017 (ja kaikkien aikojen) luetuimmat jutut, perässä oleva luku kertoo katselukertojen määrän:
Mitä näistä voi päätellä, lukijoita kiinnostaa kaikki paikallinen, ruoka, etukoodit, arvonnat ja ideat kädentaitoihin.

Erityisesti paikalliset jutut (American Diner Rovaniemi, Koti&Onni -sisustusliike) kiinnostivat lukijoita.

Mitä toivon vuodelta 2018? Ainakin jatkan ikuisuusprojektia saada elämä järjestykseen ja tasapainoon. Kovasti yritän esim. nettikirpputoreilla myydä tavaraa, jotta ylimääräisen tavaran vuori pienenisi. Myymiäni tuotteita löytyy mm. Torista, jos jotain lukijaa kiinnostaa vaikka vilkaista. Huomasin vähän aikaa sitten netissä myös retkeilyhaasteen, mikä vaikuttaa kivalta. Rakastan retkeillä mieheni kanssa, oli kyseessä sitten geokätköilyretki, kylpyläretki, huvipuistoretki... Uusissa paikoissa (ja vanhoissa, mitkä on todennut kivaksi) on kiva vierailla ja viettää aikaa, etenkin hyvässä seurassa. Käsityöt ja kirjat pysyy tottakai elämässä mukana. Odotan innolla jo kevään käsityömessuja ja uutuuskirjoja. Kirjojen määrää tosin pitää ruveta rajoittamaan, koska huonon terveydentilan takia kirjoja on kertynyt iso pino, joista on vielä arvio tekemättä. Myös yhteistyökuvioiden määrää aion vähentää, ellei sitten tule jokin vuosisadan ahaa-ajatus, mikä olisi varma menestys. Olisi hienoa päästä tekemään enemmän paikallisia juttuja. Myös ravintolajuttua oli tosi kiva tehdä. No, ainakin paikallisia juttuja on tulossa varmasti!

Kiitos lukijoille, kun olette lukeneet blogiani. Kiitos yhteistyökumppaneille mahdollisuuksista. Äidille, isoveljelle ja miehelleni kiitos blogini tukemisesta. Toivottavasti vuosi 2018 tuo paljon lisää kiinnostavia juttuja!

perjantai 5. tammikuuta 2018

Tunnelmia Vain elämää live - kausi 7 -konsertista 29.12.2017

Kauden 7 Vain elämää -konserttia vietettiin Hartwall Areenalla 29.12.2017. Konsertista järjestettiin myös lisäkonsertti seuraavana päivänä. Olin itse mukana ensimmäisessä konsertissa äitini, siskoni ja siskon tytön kanssa. Odotin konserttia todella kovasti ja olin (ja olen edelleen) todella onnellinen, että sain konserttiin seuraa mukaan. Monesti olisi vaikka mitä tapahtumia, mihin haluaisi mennä, mutta aina on joku ongelma: lähteekö kukaan seuraksi? Missä konsertti sijaitsee? Tuleeko matkakuluja? Onko edes lippuihin varaa? Ajattelin, että tämä konsertti on sellanen kerran elämässä -kokemus, jota muistellaan vielä pitkään. Olen aikaisemmin käynyt kauden 3 Vain elämää -konsertissa, joka oli niin hieno kokemus, että uskalsin odottaa myös kauden 7 konsertista vähintään yhtä hienoa. Ja hieno kokemus se olikin! 

Vähän jäi harmittamaan konsertin kappalejako. Esimerkiksi Tonin biisejä soitettiin peräti kaikki 6, Kaija Koon 5, Sannin 5 ja Cheekin 4. Jari Sillanpään kappaleita soitettiin 3, Juha Tapion kappaleita soitettiin vain 2, samoin kuin Jenni Vartiaisen. Olisin todella kovasti halunnut kuulla esim. Jari Sillanpään version kappaleesta Parempi mies, Sannin version kappaleesta Malagaan, sekä Kaija Koon version kappaleesta Rakastettuni ja/tai Suru on kunniavieras. Mutta niinhän se on, että koko kausihan oli hyvä, eikä millään voi koko kauden kappaleita soittaa, mutta silti kappalejako ihmetytti. Iltalehdessä uutisoitiin myös konsertin "mauttomasta lopusta", jota itsekin hieman ihmettelin. Mitä ihmettä esim. gladiaattorit tekivät lavalla? Toisaalta, ehkä se kuului loppulaulun teemaan: "Oi mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan, hän tapaa monta ystävää, mut toivoo että tapais jonkun, joka olis vielä enemmän".


Alla muutamia ottamiani kuvia konsertista. Olimme alakatsomossa 119 rivillä 4, jos mietit, mistä kohtaa nämä kuvat on otettu. 

Ethän kopioi kuvia! Tekijänoikeusrikkomus on rikos!



Cheek laulamassa Jumalaa.

"Ooo ooo ooo se kuin oot..." - Juha Tapio

"Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa..." - Sanni

Esiintymislava oli 360 astetta, eli artistit pääsivät esiintymään joka suuntaan. Monissa etenkin nopeissa kappaleissa artistit liikkuivatkin paljon ja kuvien ottaminen oli vaikeaa. Esim. Jennistä en montaa hyvää kuvaa saanut menevien kappaleiden aikana.

Jokainen artisti sai valtavan suosion, mutta esim. Jari Sillanpään kohdalla suosio näkyi hieman muita artisteja enemmän.

Jari Sillanpään Dementia-esitys oli viihdyttävää katseltavaa.

Vaikka Apocalyptica ei ollutkaan konsertissa mukana, Sannin Kelpaat kelle vaan oli kaunista kuunneltavaa ja katseltavaa.

Nyt en kyllä muista, mitä kappaletta Kaija Koo mahtoi laulaa, kun Sanni on taustalla niin fiiliksissä? Taisi olla Valot pimeyksien reunoilla.


Toni Wirtanen on niin rock! Hyvä valinta tähtivalmentajaksi tulevaan The Voice of Finland kauteen!
Joskus täytyy kyllä Apulannankin keikalle päästä.

Mikäköhän biisi tässä mahtoi olla menossa? :)

Yksi iso toiveeni täyttyi, kun Jenni Vartiainen ja Kaija Koo lauloivat Sydän vähän kallellaan kappaleen yhdessä. Tunnelma oli ihanan koskettava.

Illan viimeinen kappale oli J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta, jonka aloittivat Cheek ja Juha Tapio. Myöhemmin myös muut artistit liittyivät lauluun mukaan ja lavalle nousivat kaikki illan aikana esiintyneet henkilöt. Vain elämää artistien lisäksi lavalla oli luonnollisesti bändi, sekä taustalaulajia ja tanssijoita. Lavalla nähtiin myös mm. artistivieraita, muutama gladiaattori sekä "tervetuloa Satulinnaan" äänen takana oleva mies!

Kiitos äiti, sisko ja siskon tyttö, kun lähditte mukaan!
Konsertti oli ihan huippu!

Joululoman tunnelmia 2017

Ennen, kun ei vielä ollut parisuhteessa, oli yksi ja selkeä päätös, missä jouluni viettäisin. Kotona vanhempien luona tottakai, eihän siitä olisi epäilystäkään. Parisuhteen myötä vaihtoehtoja olikin yhtäkkiä kolme: omien vanhempieni luona, miesystäväni vanhempien luona tai kahdestaan omassa kodissamme. Parina edellisenä vuotena olemme olleet miesystäväni vanhempien luona. Tällä kertaa päätimme kokeilla, minkälaisen joulun saisimme ihan kahdestaan. Toisaalta joulu ei edes mennyt ihan kahdestaan, vaan kävimme myös miesystäväni veljellä kylässä. Mielestäni ajatus kyläilystä oli hyvä: samalla näkisi läheisiä ja miesystävän veljen lasten jouluiloa. Miesystäväni on useaan otteeseen ollut joulupukkina ja niin oli myös tänäkin vuonna. Joulu oli erilainen, mutta siinä oli kaikki, mitä joulussa kuuluukin olla: läheisiä ihmisiä, ruokaa, lahjoja, musiikkia, joulun tv-ohjelmat... Ja se yleinen joulun tunnelma. Vaikka joulu aluksi vähän jännittikin, se sujui kuitenkin hyvin ja se tärkein hakemani asia saavutettiin: joulurauha.

Pelasimme jouluna paljon Carcassonnea, jonka annoin miesystävälleni lahjaksi. 
Taisin jäädä itsekin peliin koukkuun...

Joulupäivänä menimme autoajelulle ja samalla valokuvailemaan jouluista Rovaniemeä.

Rovaniemellä lunta ja pakkasta piisasi joulupäivänä. 
Itse palelin ihan talvivaatteet päällä ja samaan aikaan joku rohkea meni avantouinnille.

Miesystäväni jouluateria.
Tarjolla oli vaikka mitä, mutta esim. rosollia, lanttulaatikkoa tai perunalaatikkoa ei meillä ollut.

Konvehdit ovat osa joulua! Murmur-nallekin sen tietää. :)

Joulun jälkeen ajoimme 27. päivä etelään kohti Nokiaa, jossa vanhempani asuvat. Saunoimme, katsoimme elokuvan, kävimme ostoksilla, söimme äidin tekemiä lihapullia ja tietysti hellimme kissoja (Arska vasemmalla, Iines oikealla)! 29. päivä menin äitini, siskoni ja siskon tytön kanssa Vain elämää-konserttiin ja miesystäväni jatkoi matkaa Vantaalle toisen veljensä luokse.

Vuoden viimeisenä päivänä miesystäväni palasi Vantaalta, otti minut Nokialta kyytiin ja jatkoimme matkaa Virtasalmelle miesystäväni vanhempien luo, jossa myös Ella-koira odotteli. Virtasalmella saunoimme, pelasimme lautapelejä, ulkoilutimme Ellaa ja itse vietin aikaa tabletilla pelaillen, kun miesystäväni katsoi jääkiekkoa. Tarkoitus oli myös käydä jossakin Pieksämäellä, mutta auto ei lähtenytkään geokätköilypysähdyksen jälkeen käymään! Onneksi miesystäväni isä tuli hakemaan ja auto saatiin hinattua huoltamolle. Auto saatiin nopeasti kuntoon ja pääsimmekin seuraavana päivänä jatkamaan matkaamme kohti Rovaniemeä.