Tunnelmia syyslomalta 2016

Syysloma tuli ja meni taas valitettavan nopeasti. Parasta lomalla oli, että myös miesystävälläni oli loma samaan aikaan, mikä tarkoitti sitä, että oli yhteistä aikaa ja mahdollisuus lähteä yhteiselle matkalle. Koska näemme perheitämme harvoin, suuntasimme ensin mieheni vanhempien luo Virtasalmelle ja myöhemmin omien vanhempieni luo Nokialle. Loma teki hyvää: pystyi hetkeksi unohtamaan koulun ja arjen. Oli ihana nähdä sekä omaa, että miesystävän perhettä ja päästä rapsuttelemaan karvaisia ystäviä. Lemmikki olisi ihana, mutta asuntoomme ei lemmikkiä saa ottaa. Tulevaisuuden haaveenani olisikin asunto, jonne saa ottaa myös lemmikkejä. Ehkä kissa, ehkä koira, ehkä molemmat? Lomaan kuului tuttuun tapaan myös geokätköilyä, luonnossa liikkumista, pelejä, saunomista ja elokuvia (Ace Ventura - Luonto kutsuu katsominen videoilta pienestä tv:stä oli aika nostalgista!). Ja pitkiä ajomatkoja.

Yhtenä päivänä ulkoilutimme Ella-koiraa ja otin samalla luontokuvia.

Karvainen ystävä, kaikkien kaveri: Ella.

Omilla vanhemmillani on kaksi kissaa. Tässä kaikkien lellikki, tassuterapeutti Iines.

Miesystäväni yksi loman kohokohdista oli varmasti käynti pirunpesänkivellä. Paikasta oli kirjoitettu Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus -kirjassa ja päätimme mielenkiinnosta katsoa, onko kätkö oikeasti olemassa. Sellainenhan on ja sekös herätti myös itseni mielenkiinnon. Oli mielenkiintoista käydä paikassa, josta oltiin kirjassa kerrottu. Tutustu geokätköön tästä.

Iltakävelyllä Rovaniemen Koivusaaressa

Olen todella usein katsonut auton ikkunasta Koivusaarta ja miettinyt, että "tonne pitäisi kyllä joskus mennä". Monesti olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa liikkumaan enemmän. Yhtenä iltana lokakuun alussa menimme miesystäväni kanssa iltakävelylle Koivusaareen. En ole mikään erityisen liikunnallinen ihminen, mutta muutama kilometri kivaa pitkospuureittiä pitkin hyvällä säällä oli mukavaa. Pidän aina kameraa mukana ja tälläkin reissulla tallentui vaikka mitä kivoja kuvia muistoksi. Ajattelin tehdä iltakävelystä blogijutun, mikäli joku ei ole vielä Koivusaaressa käynyt ja miettii ehkä sinne menemistä joskus. Kesäisin Koivusaaressa on lampaita, minkä vuoksi jotkut kutsuvatkin Koivusaarta Lammassaareksi. 

Luontopolulla kävellään pitkospuita pitkin.

Reipas ulkoilija.

Ihana pieni silta!

Reitin varrella on kivoja infotauluja, joissa on kuvia ja teksti sekä suomeksi, että englanniksi.

"Kyllä on kaunis järvi." sanoin. "Ai mikä järvi?" miesystäväni kommentoi tähän. "No, siis joki." korjasin. Ounasjoki siis kyseessä.

Matkalla kohti lintutornia.

Lintutornilla.

Rautatiemuistomerkillä. Samalla ihastelin kauniin punaista taivasta. Vilkaisin kelloa, joka näytti 18.18.

Punaisesta taivaasta tuli otettua useampikin kuva.

Kun esim. netistä katsoo vinkkejä, minne kannattaisi pysäköidä, tulee vastauksena Ounaspaviljonki. Ounaspaviljongilta pitäisi kävellä siltaa pitkin Koivusaareen. Koska sillalla on tällä hetkellä korjaustyöt, ei ylittäminen ole mahdollista. Ison tien varressa on kuitenkin parkkipaikkaa (siinä siis oikein lukee parkkipaikka), mihin pääsee ajaessaan pohjoisesta etelään päin. Parkkipaikka on suunnilleen tämän kuvassa olevan merkin kohdalla.

Lintutorni merkitty sinisellä, rautatiemuistomerkki mustalla, parkkipaikka oranssilla ja rappuset luontopolulle keltaisella merkillä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Arvonnan voittaja: Helsingin Kirjamessut / Viini ja Ruokamessut

Ilmeisesti messuliput Helsingin Kirjamessuille / Viini ja Ruokamessuille ovat todella haluttuja, sillä osallistujia järjestämääni lippuarvontaan oli peräti 26 kpl, mikä on ennätys järjestämissäni arvonnoissa blogissani. Joskus yhdessä arvonnassa kävi peräti niin, että osallistujia oli vain 1, joten palkinnon arpominen oli äärimmäisen helppoa. Koska kyseessä on Helsinki ja kyseessä on iso tapahtuma, missä valtavasti näytteilleasettajia, ohjelmaa ja vierailijoita, niin en yhtään ihmettele, että liput ovat haluttuja. Haluaisin paikanpäälle itsekin, mutta valitettavasti en tänä vuonna henkilökohtaisien syiden takia pääse. Ehkä sitten ensi vuonna?

Arvonta on  nyt suoritettu ja kaksi kappaletta lippuja Helsingin Kirjamessuille / Viini ja Ruokamessuille itselleen voitti:

Hanna A!

Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille! 

Voittajaan ollaan oltu yhteydessä sähköpostitse.

Katsaus Haiseva käsi -kirjaan

Nuorempana luin todella paljon nuorten kauhukirjoja. Nyt kun rupeen miettimään asiaa, ihmettelen, että mihin kauhukirjojen lukeminen oikeastaan jäi? Hyvää kauhua on varmasti kirjastot ja kirjakaupat pullollaan. Kariston kirjaesitteessä huomasin Haiseva käsi –kirjan, joka on kokoelma nuorille tarkoitettuja kauhunovelleja. Päätin tutustua kirjaan.

 
Mitä kirja sisältää?
Kirja sisältää reilu 15 erilaista kauhunovellia. On pahaa nukkea ja namusetää, järvihirviötä ja kummalista poikaa, herra Pörröä ja haisevaa kättä... Kirjassa on hyvin monipuolisesti erilaisia, nuorille sopivia kauhunovelleja. Päähenkilöinä ovat sekä pojat, että tytöt ja tarinat ovat eripituisia. Kirjan lopussa on myös muutamia vitsejä. Vaikka tarinat ovat kaikki ihan omia ja erilaisia, kaikilla on kuitenkin yhteinen paikka: Uhriniituntakainen.

Yleinen arvio kirjasta:
Parasta kirjassa on monipuolisuus. Toiset tarinat iskivät paremmin kuin toiset, mutta tässäkin pitää muistaa, että jokaisella on mielipiteensä ja joku toinen voi puolestaan tykätä juuri niistä tarinoista, mistä itse en välittänyt. Kirja sopii hyvin sekä tytöille, että pojille, sillä päähenkilöt vaihtuvat ja tarinoita on monenlaisia. Turun kirjamessuilla kuuntelin kirjailijan, Magdalena Hain haastattelua, jossa tuli puheeksi kirjan suositusikä. Magdalena olisi itse arvioinut 10+, mutta kustantaja kuitenkin sanoi suositusiäksi 12+. Kirja on siis nimenomaan nuorille, ei mikään lasten kirja kuitenkaan. Kyllä sitä itsekin lukiessa mietti, että ”huh, mitä jos noin oliskin oikeesti?”. Nythän on Halloween lähestymässä ja kaikki kauhujutut ovat ajankohtaisia. Ehkä tästä kirjasta joku lyhyt novelli olisi kiva lisä Halloween-juhliin tai yökyläilyyn? Arvosanaa on vaikea antaa. Kirjassa oli hyvää ja huonoa ja sekin perustuu ihan mielipiteeseen. Koska kirja on monipuolinen ja se sopii sekä tytöille, että pojille, niin kyllä toivoisin näkeväni tätä kirjaa kirjastojen hyllyillä (ja muissa paikoissa, mistä nuorilla mahdollisuus lainata kirjoja).

”Ensimmäisenä yönä Marjatta oli herännyt siihen, että nukke oli ”tuijottanut häntä pahansuovasti” kamarin nurkasta. Toisena yönä Marjatta oli näkevinään nuken käden liikkuvan ja kolmantena nukke putosi tuolilta, jolle se oli asetettu, vallan itsekseen.”

”Kun kerroin heille hankihirviöstä, he katsoivat minua kummallisesti. ”Lapsiparka”, joku mutisi leukaansa, ”päästään sekaisin.””

”Peilisalista kuului särkyvän lasin kilinää. Karhu työnsi oven kiinni. Kivääri. Ei. Konepistooli. Paljon ammuksia. Hetken harkinnan jälkeen Ninni ajatteli vielä: viidakkoveitsi.”

””Kuolleen käsi?" etupulpetin Patrik oli kysynyt ja tuijottanut Mikaa kuin hullua. ”Sulle siirretään jonkun kuolleen tyypin käsi.””

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 9/2016
ISBN: 978-951-23-6201-1
Kirjastoluokka: 84.2
Koko: 229 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Magdalena Hai

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin:
Mörkö Möö ja Mikko Pöö (2012)
Kerjäläisprinsessa. Gigi ja Henry 1 (2012)
Kellopelikuningas. Gigi ja Henry 2 (2013)
Susikuningatar. Gigi ja Henry 3 (2014)

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Katsaus Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus -kirjaan

Geoetsivät-kirjasarja herätti mielenkiintoni ihan aiheen puolesta. Olen harrastanut geokätköilyä yli vuoden, joten harrastus on alkanut tulemaan pikkuhiljaa tutuksi. Geokätköilystä on tehty romaaneja niin lapsille kuin nuorillekin, aikuisten kirjoja en ainakaan vielä tiedä? Jos tiedät aikuisille suunnatun geokätköilykirjan, olisi kiva kuulla kirjavinkki! Tässä jutussa tutustun kuitenkin lapsille suunnattuun Geoetsivät-kirjasarjan ensimmäiseen osaan.

Mitä kirja sisältää?
Kirja kertoo Raparperista, nelosluokkalaisesta tytöstä. Kesäloma on alkamassa ja on aikaa vaikka mihinkä kivaan: uimiseen, pyöräilyyn, kavereiden kanssa aikaa viettämiseen ja ennen kaikkea geokätköilyyn! Raparperi käy perheensä, parhaan kaverinsa Emmin ja tämän ykkösluokkalaisen pikkusiskon Sallin kanssa retkellä. Kun Sallin kännykkä katoaa, päättävät tytöt tehdä keskenään uuden retken. Retkellä sattuu ja tapahtuu, jonka vuoksi tytöt joutuvatkin jäämään retkelle yöksi. Onneksi kuitenkin tutut pojat saapuvat paikalle ja lapsien yhteistyö toimii hyvin. Retkeen kuuluu tietenkin myös geokätköilyä. Raparperi löytää kummallisen paketin, joka on täynnä rahaa! Mistä rahakäärössä on kysymys? Tarinan lisäksi kirja sisältää tehtävän mysteerikätköön, geokätköilysanastoa, sekä seuraavan geoetsivät-kirjan ensimmäisen luvun.

Yleinen arvio kirjasta:
Geoetsivät-kirjat ovat lasten romaaneja, jotka sopivat lapsille, joilta lukeminen sujuu jo hyvin. Sanoisin, että 3-6 luokkalaisille. Mutta toisaalta pidän kirjaa myös, voisiko sanoa, koko perheen kirjana, sillä itse aikuisena kiinnostuin, ovatko geokätköt todellisia missä kirjassa käydään ja mikä mahtaa olla kirjan lopussa olevan mysteerikätkön ratkaisu? Voisin myös hyvin kuvitella, että kirjaa voisi lukea ääneen esim. 1-2 luokkalaisille. Kirjassa on iso teksti, lyhyet kappaleet ja kuvia. Kirjoissa on myös se kiva, että geokätköilyä harrastavat lapset saattavat näiden kirjojen kautta kiinnostua lukemisesta ja toisaalta lukemista harrastavat saattavat kiinnostua geokätköilystä. Kummatkin ovat harrastuksena todella hyviä. Geokätköillessä pääsee luontoon, liikkumaan ja seikkailemaan, lukeminen puolestaan on hyvää rauhoittumista. Ensimmäisestä Geoetsivät-kirjasta on tehty jo monta painosta, joten uskon, että se kertoo jo pelkästään kirjojen suosiosta. Kyllä itse voisin hyvin suositella kirjaa etenkin ala-asteikäisille tytöille, sillä kirjan päähenkilö on tyttö. Toki kirjassa on myös poikiakin. Ihmettelin pitkään, kun päähenkilön Raparperin perheeseen kuuluu isä ja Pekka. Kuka on Pekka? Onko Pekka ehkä Raparperin veli tai isän ystävä? Ei, vaan Raparperilla on kaksi isää. Jossain kohtaa siitä kirjassa kysytäänkin, mutta Raparperin vastaus on asiaan hyvin rempseä. Jos itse olisin lapsi, joka ei homopareista tietäisi, saattaisin toki vanhemmilta kysyä, onko mahdollista, että on kaksi isää? Todennäköisesti sitten keskusteltaisiin aiheesta. Mutta tässä kirjassa ei tehdä asiasta mitään numeroa. Raparperilla on kaksi isää, ok, he elävät normaalia elämää, siinä se. Ei siitä enempää. Kirjan tarina oli hyvin myös lapsille sopiva. Vähän jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Myös geokätköily tulee tarinan myötä tutuksi. Kirjassa on myös sanasto geokätköilytermeille. Suosittelen kirjaa, lukemista yleensä ja myös geokätköilyä lapsille. Geokätköily on myös kiva koko perheen harrastus. Kannattaa kokeilla!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjaa on saatavana myös äänikirjana, mikäli lukeminen ei nappaa!

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 4/2013
ISBN: 978-951-23-5583-9
Kirjastoluokka: L84.2
Koko: 164 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Johanna Hulkko
Kuvittanut: Jari Paananen

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin:
Säkeitä Pietarista (2009)
Jostakin kotoisin (2011)
Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
Geoetsivät autiolla saarella (2014)
Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
K 18 (2016)
Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Lippuarvonta: Helsingin Kirjamessut

Vau, olen todella iloinen, että olen saanut myös Helsingin Kirjamessuille mahdollisuuden vierailla bloggaajana. Valitettavasti en monista henkilökohtaisista syistä pääse tänä vuonna paikalle. Tästä huolimatta sain kuitenkin 2 lippua arvottavaksi messuille. Samalla lipulla pääsee myös samaan aikaan järjestettäville Viini ja Ruoka -messuille. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa to 27.-30.10.2016.

Voit osallistua arvontaan lähettämällä nimesi/nimimerkkisi, sekä toimivan sähköpostiosoitteen, osoitteeseen venlanmaailma [ät] luukku.com. [ät] korvataan @ merkillä. Jokaisen osallistujan nimi laitetaan paperilappuun, laput sekoitetaan esim. hatussa, pipossa tai rasiassa ja joukosta nostetaan yksi nimi, joka voittaa 2 kpl lippuja messuille. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse ja voittajan nimi/nimimerkki julkaistaan blogissa. Yhteystietoja ei käytetä muuhun kuin yhteydenottoon voittajaan. Osallistumisaikaa on to 13.10 klo 23.59 asti ja voittaja arvotaan seuraavana päivänä. Palkinto lähetetään, kun voittajan yhteystiedot ovat selvillä. Liput lähetetään postin 1 tai 2 luokan kirjeenä. Onnea arvontaan!

Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessuja viettiin 30.9.-2.10.2016. Olin viikon vanhemmillani Nokialla ja kävin perjantaina junalla Turussa. Junamatka meni tosi mukavasti. Oikeastaan lepuutin silmiäni koko matkan. N. kahden tunnin matkan jälkeen lähdin Turussa kohti messuja virkeänä, mutta jännittyneenä. Messubussi oli aivan täysi. Oli ahdistavaa seistä bussimatka, joka ei onneksi nyt mahdottoman pitkä kuitenkaan ollut. Hintaa kertalipulla oli 3 euroa. Harmi, ettei messubussi ollut ilmainen. Junaliput ovat onneksi nykyään edullisempia.

Itse messuillehan pääsin ilmaiseksi, koska olin messuilla bloggaajana, eli median edustajana. Pressikortin etuja oli mm. pressihuoneeseen pääsy ja ilmainen narikka. Median edustajille olisi ollut tarjolla ennakkoinfo torstaina ja perjantaiaamuna kuoharistartti. Itse en päässyt kumpaankaan, sillä olin tulossa messuille vasta perjantaina aamupäivällä. Itse kävin pressihuoneessa oikeastaan vain hieman hengähtämässä ja noin yleensä vilkaisemassa, minkälainen on kirjamessujen pressihuone. No, siellähän oli esillä kirjoja ja esitteitä, sekä tietenkin työskentely ja kahvittelutilaa. Tarjolla oli kahvia, karkkia ja keksiä. Pressihuoneen reunalla oli koreissa virvoitusjuomia, mutta en kehdannut kysyä, keille ne ovat. 

Kun ulkovaatteet oli jätetty narikkaan, oli aika lähteä kiertelemään messuja. Itse lähdin messuille sillä ajatuksella, että näkee minkälaiset kirjamessut oikeastaan ovat, löytäisikö jotain uutta ja pääsisi tapaamaan uusia ihmisiä.

Into Kustannus on itselleni aika uusi tuttavuus, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Into Kustannuksella on erilaisia tietokirjoja hyvin monenlaisista aiheista. Itse olen kirjoittanut blogiini juttua esim. Mitä sä täällä teet? -nimisestä kirjasta, joka käsittelee maahanmuuttoa.

Suomen tietokirjailijat tuli itselleni tutuksi muutama vuosi sitten, kun löysin tietoa tietokirjastipendistä. Osastolta tarttui mukaan esite "Tietokirjoja kouluun!", jossa on hyviä tietokirjavinkkejä. Esitteen voi lukea myös netistä, klikkaa tästä. Suomen tietokirjailijoiden osastolla oli myös nainen, joka esitteli hygieniaosaamista käsitteleviä kirjoja ja tablettisovellusta.

Akateemisen Kirjakaupan osastolla oli myynnissä paljon erityisesti lasten- ja nuortenkirjoja. Kirjakaupan osastolla kävi myös kirjailijoita jakamassa nimikirjoituksia. Itse pyysin nimikirjoituksen Johanna Hulkolta Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus -kirjaan.

 

Johanna, Nelli, Magdalena ja haastattelija

Tosi harmi, ettei Karistolla ollut Turun messuilla omaa osastoa. Kariston kirjailijoita messuilla kuitenkin oli ja kävinkin kuuntelemassa Johanna Hulkon, Nelli Hietalan ja Magdalena Hain haastattelua. Haastattelussa käsiteltiin kirjailijoiden uutuuskirjoja. Johannalta K18, Nelliltä Miia Martikaisen kärsimysviikko ja Magdalenalta Haiseva käsi. Tapasin lyhyesti haastattelun jälkeen kaikki 3 kirjailijaa. En ole koskaan aikaisemmin vastaavassa tilanteessa ollut, joten ujous tuppasi näkymään. Jokaiselle kirjailijalle haluaisin vielä sanoa jotain:

Johanna: Oli mukava jutella ja kiitos kannustuksesta! Luin junamatkalla ensimmäisen Geoetsivät-kirjan ja tykkäsin kovasti, vaikka aikuinen lukija olenkin. Toivottavasti saadaan vielä paljon lisää kirjoja niin lapsille kuin nuorillekin!

Nelli: Miia Martikaisen kärsimysviikko taisi olla ensimmäinen kirjoittamasi nuorten kirja? Toivottavasti saat inspiraatiota joskus myös muihinkin nuorten kirjoihin. Kiva, että tykkäsit blogikirjoituksestani! :)
Magdalena: Sain juuri luettua Haiseva käsi –kirjan ja tykkäsin kirjan monipuolisuudesta. Toiset jutut olivat parempia, toiset huonompia, mutta hyvä kokonaisuus. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa saadaan lisää uusia kauhutarinoita!

Selailin netistä jo ennen messuja näytteilleasettajia ja kiinnostuin kovasti Haamu Kustannuksesta. Kyseessä on pieni kustantamo, jonka kirjoissa näkyy lähinnä aavejutut, oudot tarinat ja kauhu. Sain kustantamolta useamman arvostelukappaleen, joita lähden todella mielenkiinnolla lukemaan ja tekemään juttuja blogiini.

Messuilla oli paljon hyviä kirjatarjouksia. Myös Fingerporeja oli hyvässä alennuksessa 5 e kpl.

Makedonialla oli iso ja monipuolinen osasto. Tarkoituksena ei ollut ostaa mitään, kunnes huomasin vanhoja 70-luvun sarjakuvia James Bondista. En edes tiennyt, että Bondista on tehty sarjakuvia, joten ostin niitä muutaman ihan vain mielenkiinnosta. Huomasin samalla myös dekkarin äidille tuliaisiksi.

Aikalailla messujen alussa kävin Bookcoverin osastolla ihmettelemässä, että mikäs se tällainen kustantamo on? Kustantajalla oli pieni, mutta monipuolinen valikoima erilaisia kirjoja. Jäin aluksi miettimään, ostaisinko yhden kirjan ja ostin kirjan lopulta messujen lopuksi. Otin mukaan myös kirjaesitteen ja kustantajan yhteystiedot. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea kustantamo vielä julkaiseekaan.

Turun messukeskuksessa oli samaan aikaan myös Ruoka- ja Viinimessut, jossa kävin ihan mielenkiinnosta vähän katsomassa, mitä siellä on. Siinä vaiheessa olin jo saanut kassin niin täyteen kirjoja ja esitteitä, ettei meinannut enää jaksaa. Muutamia maistiaisia maistoin ja reseptejä otin kouluun vietäväksi. Ehkä ruokamessut ovat enemmän henkilöille, jotka ruuanlaittoa oikein harrastaa ja suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Ei siis se itselleni omin juttu, mutta tulipahan käytyä.

Lähdettyäni messuilta pihalla oli pitkä jono bussipysäkille, mutta ihmeen paljon yhteen bussiin mahtuu, kun jokainen paikka täytetään ja otetaan vielä käytävä täyteen. Päivän päätteeksi kävin vielä Turussa syömässä ja luin uutta sarjakuvakirjaa junaa odotellessa.

Olen onnellinen, että lähdin messuille, vaikka vähän jännittikin. On hyvä fiilis, kun ylittää itsensä ja voi sanoa mielessään: "mä pystyin siihen!". Lisäksi, vaikka sosiaaliset tilanteet ovat itselleni vaikeita, pystyin puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa ja tapaamaan kirjailijoita. Lähdin hakemaan messuilta uusia ideoita ja niitä myös löysin. Mukaan tarttui myös paljon kivoja asioita, kuten kirjoja, pelejä ja ennen kaikkea kokemuksia.

Taiteiden Yö (tai päivä) Rovaniemellä 10.9.2016

Rovaniemi-viikolla 5.-11.9.2016 oli paljon monenlaista ohjelmaa. Itse olin liikkeellä miesystäväni kanssa perjantaina Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla ja lauantaina Taiteiden Yössä, tai pikemminkin päivässä, sillä ohjelma mihin osallistuin, oli päiväsaikaan. Odotuksia ja ajatuksia oli monenlaisia. Osa yllätti positiivisesti, osa negatiivisesti. Tässä jutussa kerron omista tunnelmistani ja ajatuksistani Kansainvälisiltä Suurmarkkinoilta, sekä Taiteiden Yöstä. Mikä oli parasta ja mikä huonointa?

 

Parhaat:

Sadonkorjuumarkkinat + Mahdollisuuksien tori 

Tarkoituksena oli mennä ihan vain mahdollisuuksien torille, mutta sadonkorjuumarkkinat olivat siinä samassa, joten katsottiin sitten molemmat. Mahdollisuuksien torilla oli esillä mm. erilaisia järjestöjä ja poliittisia puolueita. Olisin toivonut erilaisia järjestöjä kyllä enemmän, mutta paljon tietoa ja jotain pientä kivaa tarttui silti tältäkin reissulta mukaan. Sadonkorjuumarkkinoilla tutustuin paikallisiin tuotteisiin ja ihastelin käsityöläisten töitä. Väkeä oli paljon ja hyvä niin, etteivät Kansainväliset Suurmarkkinat vieneet näiltä markkinoita asiakkaita.

Sadonkorjuumarkkinoiden paikallisia herkkuja.

Kansainväliset Suurmarkkinat 

Kansainväliset Suurmarkkinat olivat selkeästi iso juttu Rovaniemellä ja on mahtavaa, että markkinat saatiin myös Rovaniemelle. Itse olen käynyt kyseisillä markkinoilla kahdesti Tampereella ja olen tykännyt. Markkinat eivät paljoa eronneet Rovaniemellä. Rovaniemellä oli pienenä kivana lisänä paikalliset, pohjoiset tuotteet ja markkina-alue oli järjestetty omasta mielestäni kivasti. Ehkä myös tv-mainonta teki oman osansa markkinoiden suureen kävijämäärään?

Kansainvälisten Suurmarkkinoiden halutut herkut.

Kalton Katuliitupiirustus

Katuliitupiirustus oli samassa paikassa kuin kaupunkikollaasien teko, rautatieasemalla. Katuliitupiirustus oli hyvin vapaamuotoista. Liituja oli useita värejä ja tietylle alueelle sai vapaasti piirrellä, kunhan ei mitään törkeyksiä. Todella upeita töitä olivat ihmiset piirtäneet.

Kadussa oli paljon ihania piirroksia!

Hullutellen villasta 

Hullutellen villasta oli ehdottomasti yksi suosikeistani Taiteiden Yössä. Vaikka väkeä oli paljon, istumapaikkoja järjestettiin. Tosin meidän jälkeen tuli vielä lisää ihmisiä, jotka joutuivat seisomaan. Taito Lappi järjesti tapahtuman, jossa oli mahdollista tehdä avaimenperä kierrätyshuovasta. Kierrätyshuopa oli n. sentin paksuista nauhaa, jota punottiin. Valmiiseen punottuun työhön sai lisätä esim. helmiä, nappeja tai tupsuja. Alussa työhön kiinnitettiin tietenkin avainrengas. Todella kivaa tekemistä ja henkilökuntaa auttamassa. Tietenkin oli mukavaa, ettei tämä kiva tekeminen edes maksanut mitään.

 Avaimenperät valmistettiin kierrätyshuovasta. 

Avaimenperän sai koristella esim. napeilla tai helmillä.

Ihan ok:

Neulanreikäkamera työpaja 
En osannut oikein odottaa neulanreikäkamera työpajalta mitään, kun ei yhtään tiennyt, minkälainen kamera olisi ja olisiko työpaja helppo vai haastava. Itse kameran askartelu oli todella kivaa, mutta jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt olla todella, todella huolellinen. Jos valoa pääsi jostain pienestäkin kohtaa kameraan vuotamaan, kuva olisi pilalla. Niin kävi itselleni. Kateeksi kävi, kun muut onnistuivat. Mutta tästäkin oppi. Ehkä joskus tulevaisuudessa valmistan itse paremman kameran mitä tässä työpajassa ja onnistun kuvaamisessakin?

Kameran askartelua.

Huonoin:

Kaupunkikollaaseja 

Kaupunkikollaaseja oli harmi kyllä huono kokemus. Odotin, että olisi ollut paljon Rovaniemi/Lappi-teemaisia lehtiä ja kuvia, mutta niitä ei ollut juuri lainkaan. Sen sijaan mm. Demiä ja Cosmopolitania löytyi paljon. Kaupunkikollaaseja tehtiin ulkona ja istuttiin maassa, alla toki oli jonkunlainen suoja. Itselleni vaan tuli sellainen olo, että tapahtuman nimenä olisi voinut olla: ”hengaile opiskelijoiden kanssa”. Kaupunkikollaasien teko oli vain sellainen oheisjuttu siinä, mitä sai tehdä. En saanut oikein selkeää vastausta, olisiko oman kollaasin saanut ottaa mukaan, vai olisiko se mennyt jonnekin esille. Joka tapauksessa, itseäni rupesi ahdistamaan niin, etten pystynyt jäämään. Ajatus oli kiva, mutta olisi voinut toteuttaa paremmin.

Rakastan erilaisia kädentaito/taidepajoja ja olisi todella mukavaa, jos sellaisia järjestettäisiin enemmän. Olisi mukavaa, jos nuorille ja aikuisille järjestettäisiin luovia kerhoja tai sitten joskus jotain pajatyyppistä toimintaa. Yleensä jos jotain pajoja on, ne on tarkoitettu lapsille tai teineille. Tykkään todella paljon myös markkinoista ja olen huomannut, että niitä ainakin Rovaniemellä piisaa! :) Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia tapahtumia Rovaniemellä tullaan tulevaisuudessa järjestämään.

Lehtikaalisipsit

Lehtikaalisipsit olivat yhteen aikaan iso hitti, mutta en tiedä ketään, joka olisi niitä nyt viimeaikoina tehnyt. Itse innostuin lehtikaalisipseistä vasta äskettäin ja ajattelin nostaa kyseiset herkut nyt uudestaan esiin. 

Valmiita lehtikaalisipsejä.

Olen tehnyt lehtikaalisipsejä nyt useamman kerran tällä Kotikokin reseptillä. Ensimmäisellä kerralla sipsit eivät tahtonut jotenkin onnistua, kun tein täysin ohjeen mukaan. En esim. ymmärtänyt, mitä ihmettä lehtikaalin ruoto tarkoittaa. Nyt jälkeenpäin oletan, että kyseessä on se paksu osa keskellä lehtikaalin lehteä. Myöskin aineiden sekoittamiseen ja paistamiseen tein omia muutoksia. 

 

Lehtikaalin lehti ja palasia. Keskellä olevaa paksua kohtaa ei siis käytetä. 

Nykyään lähden siitä liikkeelle, että ensin huuhtelen lehtikaalinlehdet, jonka jälkeen revin lehdistä "sipsin kokoisia" palasia suoraan uunipellille, missä on leivinpaperi. Kun palaset ovat pellillä, levitän suoraan oliiviöljyn ja soijakastikkeen mahdollisimman tasaisesti ympäri lehtiä. Lopuksi vielä sekoitan lehdet käsin, että oliiviöljy ja soijakastike varmasti sekoittuvat ja tarttuu lehtiin. Tämän jälkeen lisään mausteen. Mielestäni 110 astetta on ihan liian vähän. Jos siinä asteessa kuitenkin paistaa, niin saa paistaa reilusti enemmän aikaa kuin 20 minuuttia. Itse paistan ihan tavallisessa uunissa 150 asteessa keskitasolla 20-25 min. Välillä kannattaa kurkistaa, miten rapeaksi lehtikaali on mennyt, tarvitseeko vielä lisää aikaa. Ei-rapeaa lehtikaalia ei ole niin kiva syödä.

En osaa oikein sanoa, miten lehtikaalisipsien makua kuvailisi. Itse lehtikaali ei hyvin rapeassa sipsissä omasta mielestäni pahemmin maistu, vaan enemmän huomio kiinnittyy rapeuteen ja mausteisiin. 

Voisi kuvitella, että kun kyseessä on kaali, olisi kyseessä terveellinen naposteltava. Kysyin asiasta opettajaltani. Toki lehtikaalisipsit ovat perunalastuja terveellisempiä, mutta esim. soijakastikkeessa ja mausteissa voi olla piilosuolaa.

Kiva vaihtoehto naposteltavaksi!