Useamman viikon kotona oleilun jälkeen matkamme jatkui taas kohti etelää. Miesystäväni meni viikoksi omien vanhempiensa luokse, minä omien vanhempieni luo. Lähdimme samana päivänä, mutta eri suuntiin, joten itse matkustin junalla. Matka oli varmaankin ahdistavin junamatka mitä olen kokenut. Henkilökunta, joka junaan tuli, oli vastaantulevassa junassa, joka oli myöhässä. Näin juna, jossa itse olin, lähti myös tunnin myöhässä. Matkallani oli vaihto Oulussa, jossa vaihtoyhteys ei odottanut. Piti siis vaihtaa Oulun asemalla lippu ja mennä toiseen, myöhemmin lähtevään junaan. Tässäkin meni tunti ja ahdistus iski. Myös itse loppu junamatka oli ahdistava, eikä siinä välipalakupongit auttaneet. Tampereella olin 2 tuntia suunniteltua myöhässä. Mutta sainpahan ainakin myöhästymisestä korvausta puolet junalipun hinnasta. Jotain se on sekin.
Ensimmäinen viikko Nokialla meni perheen kanssa aikaa viettäen. Oli mukava nähdä vanhempia ja kissoja. Näin myös Tampereella asuvaa isoveljeäni, kun kävimme porukalla äitini ja veljeni kanssa Amurin Museokorttelissa ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Samalla kävin myös pikaisesti ostamassa askartelutarvikkeita Tampereen keskustasta. Museokortteli oli todella hieno. Yllätyin oikein itsekin, miten en ole aikaisemmin siellä tajunnut käydä. Myös nepalilainen ruoka oli hyvää. Tilasin annoksen 43 korma kukhuro, jossa on kananpaloja miedossa curry-kermakastikkeessa. Voisin hyvin kuvitella käyväni nepalilaisessa ravintolassa toistekin! Tampere-päivän lisäksi lähinnä otin rennosti, luin, katselin äidin kanssa televisiota ja rapsuttelin kissoja.
Äitini puutarhasta löytyy vaikka mitä kaunista.
Amurin Museokorttelissa pääsi näkemään, minkälaisia asuntoja on joskus ollut.
Toisella viikolla vanhempani lähtivät lomalle ja miesystäväni tuli seurakseni viikoksi talon vahdiksi. Tehtävänämme oli huolehtia talosta ja puutarhasta, sekä tietenkin hoitaa kissat. Nokialla on mukava majoittua, koska alueelta on suhteellisen lyhyt matka joka paikkaan. Lyhyellä matkalla tarkoitan maksimissaan 200 km matkaa. Kun asuu niinkin kaukana, kuin Rovaniemellä, ei sata kilometriä sinne tänne enää tunnu missään. Miesystäväni kanssa kävimme mm. Lempäälän Ideaparkissa, Tampereen Ikeassa, Orimattilassa ja Kangasalla. Tekemistä oli siis monenlaista ja geokätköjäkin löytyi läheltä ja kaukaa.
Koko kesän yksi suloisimmista näyistä oli pikkuiset lampaat Orimattilan Kotieläinpuistossa.
Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina palasimme kotiin Rovaniemelle. Kiva olla välillä kotonakin. Kesä alkaa olla takana, joten nyt alkaa olla aika tehdä syyssuunnitelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olit sitten tuttu tai tuntematon, kommentit ovat aina tervetulleita! :)